|
Ensimmäisen ristiretken aikaan 1150-luvun
puolivälissä Laitilassa olisi ollut kristinuskoa noin sata vuotta.
Mauno Jokipii toteaa, että Pyhän Henrikin surmavirren alue ulottuu
Köyliöstä Nousiaisiin mutta ei Laitilaan, jossa oli vanhempaa
kristillistä vaikutusta. Toisilla linjoilla on Markus Hiekkanen.
Hänen mukaansa kristinusko levisi suhteellisen samanaikaisesti koko
Varsinais-Suomeen. Kysymystä ei ole lopullisesti selvitetty, ja se
vaatii runsaasti uusia arkeologisia tutkimuksia 1000-1100-lukujen
kohteissa.
Markus Hiekkanen olettaa, että maamme
ensimmäiset kirkkorakennukset olivat yksityisiä ns. talokirkkoja,
joita ehkä jo 1000-luvulla syntyi vanhoihin kyliin. Tällaisista
puisista kirkkotiloista ei ole jäänyt minkäänlaisia jälkiä maahan.
Hautaukset tehtiin edelleen perinteiseen tapaan talojen
kalmistoihin.
1200-luvun alussa talokirkkojen ja kiertävien
pappien tilalle tuli alueellinen seurakunta- ja pitäjäjärjestelmä ja
silloin siirryttiin väliaikaisista kirkkotiloista kaikille yhteiseen
kirkkorakennukseen, jonka ympärillä oli kirkkomaa. Pitäjän kirkko
perustettiin useimmiten uuteen, kaikkien pitäjäläisten kannalta
neutraaliin paikkaan.
Tutkijoiden käsitykset ovat eronneet siinä,
syntyivätkö ensin nykyiset pitäjänkirkot vai edelsivätkö niitä
meidän tuntemamme kyläkirkot. Edellistä kantaa edustavat Kauko
Pirinen ja Markus Hiekkanen, jälkimmäistä Juhani Rinne, Väinö
Voionmaa ja Veikko Litzen. Milloin sitten pienet seurakunnat
olisivat yhtyneet suuremmiksi? Jokipiin mukaan tästä hyvänä
esimerkkinä on 1400-luvulla yhdistynyt Laitila.
Hiekkasen käsityksen mukaan piispa Tuomaan
aikana 1200-luvun alkupuoliskolla kirkon johto organisoi nykyisen
seurakuntajaon rungon ja määräsi pääkirkkojen, mm. Laitilan kirkon
paikan. Kivikirkot tälle alueelle, Laitilan lisäksi Kalantiin,
Vehmaalle, Mynämäelle ja Taivassaloon rakennettiin 1400-luvun
aikana.
|
