|
|
ALKAVAN KESKIAJAN KYLÄT
1200- ja 1300-luku
olivat vilkkaan asutustoiminnan aikaa. Syntyvyys nousi kristinuskon
tulon myötä, koska kirkko kielsi asettamasta vastasyntyneitä
heitteille. Asutuksen leviäminen Laitilassa jatkui sydänkeskiajalla
tasaista vauhtia kohti pitäjän reuna-alueita, kunnes ennen keskiajan
loppumista asutustoiminta vilkastui. 1100- tai 1200-luvulla saivat
alkunsa Hannu Salvin mukaan Haukka,
Kostiainen,
Koukkela,
Sillantaka,
Suontaka,
Syttyvä ja
Vaimaro. 1300-luvulla alkunsa saaneiksi kyliksi
voidaan lukea Kaivola, Katinhäntä, Koliseva, Kovero, Leinmäki ja
Vahantaka. Myös kunnallisesti itsenäinen Kodisjoki lukeutuu Salvin
mukaan tähän joukkoon. Vahantakaa lukuun ottamatta kylät kuuluivat
ruotsalaisen oikeuden verotukseen. Näiden kylien alueelta ei
juurikaan tunneta rautakauden muinaisjäännöksiä. Kyliä ei voi
laittaa tarkempaan ikäjärjestykseen.
|
Kauppilan umpipihan vilja-aitat.
Kuva Piia Allén. |
|
Laitilan kyläasutus on levinnyt asteittain kauemmas Valkojärven
keskuskylistä. Keskiajan loppuun tultaessa lähes kaikki nykyiset
kylämme olivat saaneet ensimmäiset asukkaansa. Kruunu halusi
asutuksen leviävän ja verotulojen lisääntyvän. Uudetkin kylät
hakeutuivat mäkimaastoon. 1400-luvun alkupuolella syntyneiksi
kyliksi Hannu Salvi arvioi Padon, Haaron, Kaariaisen, Pahojoen,
Vekkan ja Ytön. Hieman myöhempiä lienevät Kouma, Kusni, Lausti,
Sorola ja Viikainen. 1400-luvun loppuun ajoittunevat Kiveinen,
Mudainen, Nästi ja Torre sekä seuraavan vuosisadan vaihteeseen Kovio
ja Pehtsalo.
Muinainen Kalanti –kirjassa Veijo Kaitasen esittämän taulukon
mukaan 1000-luvun alusta 1500-luvun puoliväliin Laitilan ja Kalannin
kylien määrä lisääntyi noin kahdeksankertaiseksi; uudet kylät olivat
pieniä. Elinolosuhteita helpotti myös 1300-luvun puoliväliin
kestänyt ns. keskiajan lämpökausi.
|
|
