LAITILAN KYLÄT-PITÄJÄ-KUNTA-KAUPUNKI
Laitilan kaupunki sijaitsee Varsinais-Suomen pohjoisosassa,
historiallisen Vakka-Suomen sydämessä. Laitilan kaupungin pinta-ala
on 545 km², josta on vettä 14 km². Laitilan läntisimmistä pisteistä
on meren rantaan matkaa kolmesta neljään kilometriin. Laitilan
lounaista osaa halkoo nyt jo kapeaksi käynyt Sirppujoki, joka on
jäänne Laitilan vanhimman kyläasutuksen kannalta oleellisesta
merenlahdesta. Laitilan halki luoteesta kaakkoon kulkee jääkauden
sulamisen aikana muodostunut pitkittäisharju, ns. Laitilanharju.
Suhteellisesta mataluudestaan huolimatta se on ollut tärkeä tekijä
kivi- ja rautakautisen asutuksen sijoittumisen kannalta. Ennen
maa-aineslain voimaantuloa (1982) soranotto on monin paikoin
tuhonnut harjuja ja niillä olevia muinaisjäännöksiä.
Laitilan kaupungin alue jakautuu 46
maarekisterikylään. Niiden lisäksi
on muutamia kylämäisiä asutuskeskittymiä, jotka eivät ole itsenäisiä
kyliä; tällaisia ovat Laitilan ja Pappilan kylien takamaihin kuuluva
karjalaisen siirtoväen Pirttikylä, Laitilan kylän takamaihin kuuluva
Vuohenmaa, Untamalan kylään alueeseen ja osaksi Pyhärannan kuntaan
kuuluva Ropa, Suontaan, Malvon ja Padon aluetta oleva Silo ja
Laitilan kylän, Pappilan, Palttilan ja Syttyvän takamaihin kuuluva
Toma. Kaupungin keskustaajama, kirkonkylä, on virallisesti Laitilan
kylä.
Nykyisen
Laitilan kylistä lähes kaikki ovat syntyneet – ainakin
yksinäistaloina – keskiajan loppuun, noin 1500-luvun alkuun
mennessä. Maarekisterikylinä tätä nuorempia ovat Hartikkala, Krouvi,
Niemi, Pappila ja Tuuna. Vanha kyläasutus on hakeutunut suotuisille
maastonkohdille pienten moreenimäkien rinteille tai harjukummuille.
Yleisesti puhutaan kylänmäestä, vaikka korkeusero lähipeltoihin
olisi vain muutamia metrejä.
Laitilan kehitys on kulkenut esihistoriallisten
muinaispitäjien kautta keskiaikaiseen kirkkopitäjään ja 1400-luvun
hallintopitäjään – niiden alue ei ole yhtenevä. Laajasta Laitilan
emäseurakunnasta ovat eronneet vuonna 1639 Pyhämaa, johon kuului
nykyinen Pyhäranta, ja Hinnerjoki 1864. Kodisjoki itsenäistyi
kunnallisesti vuonna 1869; saarnahuonekuntana se kuuluu edelleen
Laitilan seurakuntaan. Hinnerjokeen kuulunut Kivijärven kylä
liitettiin Laitilaan, kun muu Hinnerjoen kunta liittyi Euraan vuonna
1972. Laitilan kunta perustettiin vuonna 1868 ja kaupungiksi se
muuttui 1986.
Laitilan kylien varhaisvaiheet -sivusto käsittelee
nykyisen Laitilan kaupungin alueella olevien 1500-luvun alkuun
mennessä syntyneiden kylien alkuvaiheita ja kylien nimien
etymologiaa, erilaisia tulkintoja. Milloin kylän nimi esiintyy
asiakirjassa ensi kertaa ja millaisessa muodossa? Kylien historian
käsittely rajoittuu lähinnä esihistoriallisen ajan loppuun ja
keskiaikaan. Käsittelyn pohjana on Hannu Salvin pro gradu –työ
Laitilan asutus esihistoriallisen ajan lopulla ja keskiajalla.
Ajoitukset perustuvat ko. tutkimukseen. Lisäksi on mainittu kylissä
olevat, ennen vuotta 1713 nykyiselle omistajasuvulle tulleet tilat
Laitilan historian I osan (Ella Kivikoski – Olavi Koivisto 1969) s.
574 mukaan. Lähdekirjallisuus on lueteltu omassa luvussaan.
|
Yksinäistalosta alkoi pienen Vekkan kylänkin historia joskus
1400-luvulla.
Kuva Katriina Kaitila-Heikola.
Särkijärvi, kuva Lea Koskinen.
Vesistöt, meri, järvet, joet, purot, ovat luoneet edellytykset
Laitilan asutuksen syntymiselle. Järvi antoi kalaa, joki pyöritti
myllyä, tulva ravitsi rantaniittyä. Meren yli tulivat kauppamiehet
ja kristinusko. Nykyisin Laitilan monet pikkujärvet palvelevat
virkistystä.
Lukujärvi, kuva Anja Lindholm-Ventola.
Ropajärvi, kuva Kirsti Vuorela. |