VIDILÄ

Vidilä on ilmeisesti merovinkiaikainen (550-800), Kodjalasta asutettu uudiskylä. Kylien välissä on kuuluisa Vainionmäen soturihauta. Simulan ja Kuusiston mailta on kalmistoihin viittaavia hajalöytöjä. Vainionmäen ja Simulan välillä on Pyhinperkon niitty. Vidilän eteläpuolella on Sirppujokeen laskeva Härinänjoki. Vidilästä ei tunneta viikinkiajan (800-1050) löytöjä, mutta Esa Saaren mukaan Kuusiston-Uusi-Kinnalan röykkiöt voisivat olla viikinkiajan hautoja. Suomalaisen oikeuden kylänä Vidilä on ollut olemassa viimeistään 1200-luvulla, johon asutus olisi jatkunut esihistorialliselta ajalta. Jakokunnan kantakylä on Kodjala.

Vidilässä oli keskiajan lopulla kuusi verotettavaa, joiden talot ovat sijainneet Junnilan ja Simulan ympäristössä. Simula ja Heikola ovat kylän vanhoja sukutiloja, edellinen on ollut nykyisellä suvulla vuodesta 1540 ja jälkimmäinen vuodesta 1608. Kylä mainitaan jo 1413, jolloin vahvistettiin Vidilän ja Koukkelan välinen metsänraja (kirjoitusasu ei tiedossa). Vuonna 1423 nimi esiintyy muodossa Widhiattola, 1463 Viliala, 1486 widhialaby. Arvo Meri yhdistää nimen vitjoihin, mikä ei tunnu luontevalta selitykseltä. Jouko Vahtolan mukaan lähtökohtana voisi olla germaanien käyttämä henkilönnimi Wid, Widi tai Wida. Kantatalon perustaja lienee ollut skandinaavi, joka on antanut koko kylälle nimensä. Paikallisuutta osoittava –la-johdin on suomenkielinen.