MALKO
Vanha ja vanhanaikainen kylännimi
Malko taipuu genetiivissä muodossa Malvon. Kun sanan taivutuksessa –lk-
muuttuu -lv:ksi, kyseessä on kielitieteilijöiden mukaan hyvin
arkaistinen astevaihtelu. Sama havainto tehdään myös Valko-sanan
taivutuksessa (tarkasti ottaen esim. genetiivi Valvoste), samoin
myös halko – halvon (vanhassa murteessa).
Onko Malvon kylä syntynyt jo
rautakauden lopulla, siitä ei ole
täyttä varmuutta. Kylästä on tehty hajalöytöjä: merovinkiaikainen
(550-800) putkikeihäänkärki ja viikinkiaikainen (800-1050)
keihäänkärki. Malko on sijainnut ratsupolun ja talvitien varrella,
ja siellä on aikanaan pidetty markkinoitakin. Kylän alueelta on myös
kivikauden lopulle, vasarakirveskulttuuriin kuuluvia irtolöytöjä.
Muinainen Kalanti –kirjassa Unto Salo ja Veijo Kaitanen
kiinnittävät huomiota Malvon Käremäkeen, jota he pitävät yhdessä
Kodisjoen Käräjämäen ja Padon Käresaaren kanssa Soukaisten ja Valvon
nautinta-alueiden käräjäpaikkana. Se sijaitsee Suontaan kylän
rajalla. Mäen sivuitse kulki ns. Malvon ratsupolku Hinnerjoelle ja
Euraan, merovinkiaikaiseksi päätelty. Se näkyy vielä 1700-luvun
kartalla. Malvossa polun varrelle jäivät Käänteenkallio, Ylöjänmäki,
Äijänvuori, Levaskorpi ja Käremäki.
|
Kuva Martti Perävainio.
Kuva Martti Perävainio. |
|
Malvossa on Pyälys-niminen pelto, jonka Veikko Anttonen tuo
esille Muinainen Kalanti –kirjassa. Asko Vilkunan mukaan sana
pyhällys on rajoittunut suomen murteissa Vakka-Suomen seudulle. Se
tarkoittaa kylänaukean pääviljelysalaa, jonne ei eläimiä päästetä.
Malvossa oli vuonna 1540 kuusi verotettavaa ja kaksi Naantalin
luostarin omistamaa tilaa; toisen luostari sai vuonna 1486 Laitilan
kirkon rakentajan Hartikka Jaakonpojan lahjoituksena. Kylä alkaa
esiintyä lähteissä vuodesta 1454 alkaen: Mallkoby. Muita
kirjoitusasuja olivat Malgo, Malfwo ja Malffuo. Meren selitys, että
nimi johtuu malka-sanasta, ei tunnu hyvältä. Voisiko tässäkin olla
henkilönnimi taustalla? Kylän vanhin sukutila on Uola, samalla
suvulla vuodesta 1588 asti.
|
