SEPPÄLÄ

Kylännimenä ja sukunimenä melko yleinen Seppälä viittaa kylän kantatalon kuuluisaan seppään. Tätä suomenkielistä paikannimeä on mm. Anna-Leena Siikala kirjassaan Suomalainen šamanismi pitänyt kalevalaisena Untamalan ja Kaukolan ohella. Hän kiinnittää huomiota myös Seppälän Kuller-nimistöön (mm. Kullerjärvi); Ilmotunniemikin liittyy mytologiaan.

Seppälässä on monipuolinen valikoima muinaisjäännöksiä: kalmistojen lisäksi linnavuori, ehkä toinenkin, ja kuppikiviä. Junnilan polttokenttäkalmiston esineet ovat merovinkiaikaisia (550 – 800), mutta Kopinkedolla olevat tutkimattomat röykkiöhaudat saattavat olla vanhempia. Pahaistenkirkonmäeltä, joka on laaja muinaisrantakivikko, on löydetty viikinkiajan (800-1050) miekka. Junnilan talon takana olevaa vaatimatonta kalliokumparettakin kutsutaan linnanmäeksi, mutta sen merkitys ei ole varma. Ajanlaskun vaihteessa Untamalan ja Seppälän välissä oli vielä merenlahti. Se kuroutui Hankeranjärveksi ja muuttui myöhemmin suoksi.

A. M. Tallgrenin Varsinais-Suomen historiaan kirjaaman perimätiedon mukaan Seppälän asutus on ”melkein yhtä vanhaa kuin Untamalan”. Vanhimman varman kalmiston perusteella Seppälää voidaan pitää merovinkiaikaisena uudiskylänä. Kylänmäen pähkinälehto saattaa viitata muinaiseen uhrilehtoon. Seppälän läpi on kulkenut vanha tieura Kalannista Raumalle, ja kylässä on ollut kestikievari. Veijo Kaitanen arvelee myös Pyhämaan kala-apajilta lähtevää, Ylikylän kautta Seppälään, Untamalaan ja Laitilaan kulkenutta talvitietä keskiaikaiseksi. Sitä kuljettaessa oikaistiin mm. Särkijärven ja Omitunjärven jäätä pitkin.

Esa Saari toteaa, että Seppälässä on jo rautakaudella asuttu kahtaalla, pohjoisessa Kopinkedon mäkimaastossa ja etelässä Lainion linnavuoren ja Isorahka-Hankeran välillä. Kylän suojaisessa poukamassa oli tavallaan kaksi rantaa. Pohjoinen asutus on ollut runsaampaa. Nuoremman roomalaisajan keihäänkärkilöytöön viitaten Saari pitää mahdollisena, että asutusta olisi ollut jo 200-300-luvulla.

Seppälän muinaislinnatraditiot ovat mielenkiintoiset. Viinikkalan eli Lainion linnavuori on toiselta reunaltaan jyrkkärinteinen, loivalta puoleltaan kaarevalla, porttiaukollisella kivivallilla varustettu. Vuonna 1886 tehty arkeologinen kaivaus oli tulokseton. Jukka Luodon mielestä kyseessä on pakolinna. Kaivattaisiin uusia tutkimuksia. Linnavuori palveli varmaankin Untamalan muinaispitäjää.

Junnilan takana oleva kalliokumpare on nimeltään Langervuori tai Lankvuori. Nimen alkuosa on skandinaavinen, ja Unto Salo arveleekin nimen olevan kylän asutusta vanhempi. Langervuorelta on ollut hyvä näkymä kauas Hankerajärvelle, merellekin. Käytettiinkö paikkaa jo ennen Seppälän asuttamista? Perimätieto kertoo Seppälän ja Untamalan riitaisista suhteista, jotka ovat jatkuneet monenlaisena kilpailuna tähän päivään asti. Anna-Leena Siikalakin viittaa kylien vanhaan kilpailuasetelmaan. Esa Saari kysyykin, varustettiinko Seppälä kylien välisten riitojen vuoksi. Miksi oltiin varuillaan?

Toinen Seppälän kuppikivistä on Langervuoren lähellä ja toinen Nystmäessä, jossa kuppeja on myös kiintokalliossa. Kylän alueelta on luetteloitu useita ns. ryssänhautoja, pitkänomaisia painanteita. Seppälän asutuksen vanhuutta osoittaa kylän suuri taloluku vuonna 1540, jolloin Seppälä oli Laitilan toiseksi suurin kylä 16 verotettavallaan. Keskiajan kirjuri on kirjoittanut Seppepällä vuonna 1454. Nykyisessä muodossa sana esiintyy vuonna 1530. Seppälän vanhin sukutila vuonna 1969 oli Heikkilä, samalla suvulla vuodesta 1610.