KOUMA

Pieni, neljän talon Kouma on Hannu Salvin tutkimuksessa ajoitettu vasta keskiajan lopulla syntyneeksi siitä huolimatta, että se kuului verotukseltaan suomalaisen oikeuden kyliin. Kylässä on 11 merovinkiajan (550 – 800) hautaröykkiöitä, ja Unto Salo pitääkin Koumaa tuon aikakauden uudiskylänä, jonka asukkaat tulivat Seppälästä. Osa haudoista on tutkittu vuonna 1910.

Kouma on saattanut kuulua varhaiskeskiajalla Seppälän alueisiin. Vuodelta 1454 olevassa rajankäyntiasiakirjassa kylä mainitaan muodossa Kåuma ja 1540 nykyisessä muodossa. Asutus on muodostunut suoksi kuivuneen Hankeranjärven länsirannalle. Keskiaikainen tieura Vinkkilästä Männäisten kautta Raumalle, jota Matti Vakkilainen kutsuu Läntiseksi rantatieksi, kulki Laustin ja Kouman kuivien harjanteiden kautta Seppälään. Kouman vanhoja sukutiloja ovat Olavi Koiviston mukaan vuodesta 1609 samalla suvulla olleet Henttu ja Uusitalo.

Arvo Merelle kylän nimen alkuperä ja tarkoitus ovat epäselvät, mutta hän arvelee sen voivan liittyä Särkijärven Koumanpuhtiin. Kouman nimessä on Unto Salon mukaan skandinaavista ainesta, mutta tarkempaa selitystä kylän nimelle ei osata antaa.