PATO

1400-luvulla, ehkä hiukan aikaisemmin asutuksensa saanut Padon kylä on ollut merkittävää asuinseutua pronssikaudella. Niistä kertovat monet hiidenkiukaat mm. Isovuorella ja mahdollinen laivalatomus. Hienoin todiste löytyi muutama vuosi sitten: pronssikautinen, skandinaavistyyppinen olkakirves, samanlainen kuin Suontakaa on löydetty.

Pato on sijainnut ikivanhan ns. Hämeen talvitien varressa. Kylän edesmennyt kotiseuduntuntija Artturi Pavela on selvittänyt talvitien reittiä aina Pirkanmaalta merenrantaan. Tie on hahmoteltu Muinainen Kalanti –kirjan roomalaisaikaa esittävään karttaan, jossa sen lähtöpiste on Soukaisten Savemäen satamapaikka. Padon alueelta tunnetaan mielenkiintoinen Härkäsuossa sijaitseva Käresaari. Unto Salo arvelee sen viittaavan kylän asuttamista aikaisempaan aikaan, jolloin kaukaisella yhteisniityllä käytiin heinässä ja pidettiin käräjiä. Kyseessä oli yksi Soukaisten-Valvon nautinta-alueen käräjäpaikoista.

Pato on saanut asutuksensa etelästä päin, ehkä Malvon-Suontaan alueelta. Kylä on lähteissä mainittu ensi kerran vuonna 1517 muodossa Padho godz ja 1540 Patho. Kylässä oli kuusi verotettavaa ja kuninkaan lampuotitila, aikaisemmin katolisen kirkon omistuksessa ollut tila. Hannu Salvilla on tieto vuoden 1928 Turun Sanomista, jonka mukaan Patoa on pidetty yhtenä Laitilan syrjäisimpänä kylänä. Vielä 1900-luvun alussa kylän niityt olivat hyvin vesiperäisiä. Arvo Meri arvelee kylän nimen liittyvän kylän ohi juoksevan Kauljärvenjoen patoamiseen, jolla on haluttu edistää vesiheinän saamista luonnonniityiltä.