Etusivu

TÄSTÄ LÖYDÄT OMAN KYLÄSI:

Vanhimmat kylät

Muut esihistorialliset kylät

Alkavan keskiajan kylät

  - Haukka
- Kostiainen
- Koukkela
- Sillantaka
- Suontaka
- Syttyvä
- Vaimaro

1300-luvun kylät

1400-luvun kylät

 

Laitilan Oppaat ry 2006
Teksti Jukka Vehmas


 

SUONTAKA

Valkojärven suunnasta katsottuna Suontaan kylä on ollut Kaukolansuon takana. Kylässä on ensi kertaa asuttu jo pronssikaudella (1500-500 e.Kr), mistä on todisteena skandinaavistyyppinen olkakirves, onpa Kaulion kulmilta kivikaudenkin löytöjä. Rautakauden löytöjä Suontakaa ei tunneta. Suomalaisen oikeuden kylänä sen asutuksen alku sijoittuu 1100 – 1200 –luvulle. Varhaisin maininta on ensimmäisessä maakirjassa 1540: Sontaka ja Sonthaka. Silloin kylässä oli kuusi veroa maksavaa. Hannu Salvi arvelee, että Suontaka on saanut asukkaansa samaan jakokuntaan kuuluneesta Malvosta.

Suomalainen kylä –kirja esittelee Suontaan kylän esimerkkinä vanhan, jopa keskiaikaisen rakenteensa säilyttäneestä länsisuomalaisesta ryhmäkylästä. Kylän alue on soista ja kivistä mäkimaata, korkeampia maastonkohtia ovat Hööhösvuori ja Härsyn kallio. Suurin osa kantataloista on kukkulamaisella, jakamattomalla kylänmäellä, joka oli yhteistä sikopiirialuetta. Se oli ahtaimmillaan heti isonjaon jälkeen 1700-luvun lopulla, jolloin siellä oli seitsemän umpipihaista taloa kahden puolen kylätietä, mäen alla oli kaksi taloa. Haijasen talo oli hiukan kauempana ryhmästä viimeistään 1700-luvun alussa ja Paavola siirtyi omalle mäelleen 1800-luvun lopussa. Tulipalo tuhosi kylän ainakin vuonna 1577 sekä 1600-luvun lopulla. Suontaka oli Laitilan oloissa keskikokoinen kylä. Suontakana on Olavi Koiviston mukaan kolme vanhaa sukutilaa: Akkola vuodesta 1609, Uotila 1644 ja Haijanen 1655. Vuonna 1964 perustettu Juho Uotilan sukuseura on kunnostanut keskellä kylää sijaitsevan omistamansa kauniin ja perinteikkään talon juhlapaikaksi.

Suontaan Ison kylän itä- ja pohjoispuolella on useita perättäisiä mäkiä, joille 1900-luvulla syntyi torppari- ja käsityöläisasutusta. Kylä oli vainiokylä, jossa peltoyhteydellä oli suuri merkitys kollektiivisen toiminnan tuottajana. Isojakoon asti suurin osa kylän pelloista kaksivuoroisessa yhteisviljelyssä, pääviljana ohra ja ruis. Tankojakoa ei käytetty peltojen kivisyyden takia, niinpä sarkoja ei ole merkitty vuoden 1728 kartallekaan. Kaulio oli torpparialuetta, joka kuului Kaukolan kartanolle.

 


Kuva Pirkko Lavila.


Kuva Pirkko Lavila.


Kuva Pirkko Lavila.

Suontaan ja Malvon rajalla on Käremäki. Unto Salo arvelee, että se on ollut yhteiskäytössä käräjämakenä ennen kylänrajan käyntiä.

Kalevanpojatkin ovat jättäneet merkkejään Suontaakse. Yksi heistä oli lähtenyt Pirkkalasta mittaamaan Laitilan Valkojärveä. Hinnerjoen ja Suontaan välillä hevonen oli alkanut loikkia, minkä seurauksena syntyivät suuret mäet. Suontaan lähellä kärrynpyörä halkaisi kiven, joka sai nimen Halkkenukivi. Se lienee sama kivi, jossa näkyy Kalevanpojan kärryn ja hevosen kavion jälki.