SUONTAKA
Valkojärven suunnasta katsottuna
Suontaan kylä on ollut Kaukolansuon takana. Kylässä on ensi kertaa
asuttu jo pronssikaudella (1500-500 e.Kr), mistä on todisteena
skandinaavistyyppinen olkakirves, onpa Kaulion kulmilta
kivikaudenkin löytöjä. Rautakauden löytöjä Suontakaa ei tunneta.
Suomalaisen oikeuden kylänä sen asutuksen alku sijoittuu 1100 – 1200
–luvulle. Varhaisin maininta on ensimmäisessä maakirjassa 1540: Sontaka ja Sonthaka. Silloin kylässä oli kuusi veroa maksavaa. Hannu
Salvi arvelee, että Suontaka on saanut asukkaansa samaan
jakokuntaan
kuuluneesta Malvosta.
Suomalainen kylä –kirja esittelee Suontaan kylän esimerkkinä
vanhan, jopa keskiaikaisen rakenteensa säilyttäneestä
länsisuomalaisesta ryhmäkylästä. Kylän alue on soista ja kivistä
mäkimaata, korkeampia maastonkohtia ovat Hööhösvuori ja Härsyn
kallio. Suurin osa kantataloista on kukkulamaisella, jakamattomalla
kylänmäellä, joka oli yhteistä sikopiirialuetta. Se oli
ahtaimmillaan heti isonjaon jälkeen 1700-luvun lopulla, jolloin
siellä oli seitsemän umpipihaista taloa kahden puolen kylätietä,
mäen alla oli kaksi taloa. Haijasen talo oli hiukan kauempana
ryhmästä viimeistään 1700-luvun alussa ja Paavola siirtyi omalle
mäelleen 1800-luvun lopussa. Tulipalo tuhosi kylän ainakin vuonna
1577 sekä 1600-luvun lopulla. Suontaka oli Laitilan oloissa
keskikokoinen kylä. Suontakana on Olavi Koiviston mukaan kolme
vanhaa sukutilaa: Akkola vuodesta 1609, Uotila 1644 ja Haijanen
1655. Vuonna 1964 perustettu Juho Uotilan sukuseura on kunnostanut
keskellä kylää sijaitsevan omistamansa kauniin ja perinteikkään
talon juhlapaikaksi.
Suontaan Ison kylän itä- ja pohjoispuolella on useita perättäisiä
mäkiä, joille 1900-luvulla syntyi torppari- ja käsityöläisasutusta.
Kylä oli vainiokylä, jossa peltoyhteydellä oli suuri merkitys
kollektiivisen toiminnan tuottajana. Isojakoon asti suurin osa kylän
pelloista kaksivuoroisessa yhteisviljelyssä, pääviljana ohra ja
ruis. Tankojakoa ei käytetty peltojen kivisyyden takia, niinpä
sarkoja ei ole merkitty vuoden 1728 kartallekaan. Kaulio oli
torpparialuetta, joka kuului Kaukolan kartanolle.
|
Kuva Pirkko Lavila.
Kuva Pirkko Lavila.
Kuva Pirkko Lavila. |
Suontaan ja Malvon rajalla on Käremäki. Unto Salo arvelee, että
se on ollut yhteiskäytössä käräjämakenä ennen kylänrajan käyntiä.
Kalevanpojatkin ovat jättäneet merkkejään Suontaakse. Yksi heistä
oli lähtenyt Pirkkalasta mittaamaan Laitilan Valkojärveä. Hinnerjoen
ja Suontaan välillä hevonen oli alkanut loikkia, minkä seurauksena
syntyivät suuret mäet. Suontaan lähellä kärrynpyörä halkaisi kiven,
joka sai nimen Halkkenukivi. Se lienee sama kivi, jossa näkyy
Kalevanpojan kärryn ja hevosen kavion jälki.
|