KOSTIAINEN

Kaukolan ja Laitilan kylien välillä on Kostiainen, joka ei nykyisin ole maarekisterikylä. Sirppujoen itäpuolelle, työväentalon paikkeille, oli syntynyt varhaiskeskiajalla kyläasutusta. Vuonna 1555 mainitaan Kostiaijs by. Veronmaksukykyisinä merkittiin ensimmäiseen maakirjaan viisi henkilöä. Varhaisin kirjaanpano kylästä on vuodelta 1454, jolloin esiintyy henkilö Nills Kostioist. Arvo Meri on arvellut kylän nimen juontuvan lehmännimestä Kostikki, joka tarkoitti keskiviikkona syntynyttä lehmää kuten viron kielessäkin! Kukapa tuollaista uskoisi.

Kostiaisten Vanha-Talan kalmistosta on löytynyt ns. esiroomalaiseen aikaan, rautakauden vanhimpaan jaksoon (n. 500 eKr. – 0) kuuluvaa Morbyn keramiikkaa, jota ei Laitilasta muualta tunneta. Samassa yhteydessä kaivettiin esille myös talon pohja. Alueelta on tiedossa myös merovinkiajan (550-800) irtolöytöjä, jotka nekään eivät todistane pysyvästä asutuksesta. Suomalaisen oikeuden kylänä Kostiainen on asutettu 1100-1200-luvulla. Se on kuulunut samaan jakokuntaan Kaukolan kanssa, joka on isompana kylänä ollut jakokunnan emäkylä; Kostiaisten asutus onkin ehkä alun perin kuulunut Ketunjoen takana olevan Kaukolan kylään. 1700-luvun puolimaissa Kostiaisten talot on merkitty Kaukolan sotilasvirkatalon torpiksi. Kylän olemassaolo lakkasi, kun Kaukolan kartano perustettiin 1646.