Huippujuttu
Muumipeikko on löytänyt saaren metsästä upean aukion, joka voisi olla hänen ikiomansa, ellei paikassa asustaisi ennestään muurahaisia. Pikku Myy lupautuu karkottamaan ne ja Muumipeikon kiellosta huolimatta vain hukuttaa ne paloöljyyn.
Eräänä iltana merihevonen tulee jälleen, ja Muumipeikko lupaa palauttaa sille sen kengän. Saatuaan kenkänsä Merihevonen lähtee. Muumimamma on sillä välin oppinut siirtymään seinään ja sitä kautta Muumilaaksoon.
Pian tulee hirveä myrsky, joka hajottaa kalastajan kodin. He pelastavat kalastajan ja saavat selville, että hänen syntymäpäivänsä on pian, ja päättävät järjestää tälle syntymäpäiväjuhlat. Muumipeikko näkee eräässä lahdessa kaksi aivan samannäköistä merihevosta, joista toinen on hänen merihevosensa. Hän ei kuitenkaan tiedä, kumpi, mikä saa hänet pettyneeksi.
Kaiken tämän lisäksi paloöljy loppuu, mikä tarkoittaa sitä, että Mörkö ei voi tanssia valolle, vaikka Muumipeikko on sen luvannut. Hän lähtee kuitenkin rantaan ja huomaa ihmeekseen, että Mörkö on iloinen vain siitä, että hän on tullut. Kalastajan syntymäpäiväjuhlissa selviää, että kalastaja onkin majakanvartija, ja he lähtevät takaisin Muumilaaksoon.
Vaarallinen juhannus
Vaarallisessa juhannuksessa Muumilaakso joutuu vedenpaisumuksen valtaan ja he joutuvat pakenemaan sitä omituiseen taloon, josta puuttuu yksi seinä. Muumiperheen ja Pikku Myyn lisäksi mukana on myös Mymmelin tytär, Niiskuneiti, Miska ja Homssu.
Talo, johon he muuttavat, on omituinen: taulut ovat seinän kokoisia, omenat on tehty puusta, siellä saattaa asua kammottava Rekvisiitta ja eräästä nurkasta kuuluu naurua ja tuhahtelua. Lisäksi salonki voidaan saada pyörimään. Kohta he tapaavat teatterirotta Emman, joka oli se nurkassa tuhahteleva ääni ja joka inhoaa muumiperheen tietämättömyyttä teatterista, sillä sehän tämä erikoinen rakennus on.
Juhannusaattona Muumipeikko ja Niiskuneiti menevät nukkumaan puuhun, johon teatteri on kiinnitetty. Teatteri kuitenkin irtoaa ja aamulla he ovat yksin. He eivät
kuitenkaan hätäänny, vaan syövät Muumimamman mukaan antaman eväskorin ja ryhtyvät liikkumaan puusta puuhun kunnes he löytävät maata.
Sillä välin Pikku Myy on pudonnut teatterissa olevasta reiästä veteen. Hän olisi varmasti hukkunut, ellei olisi niin pieni, että vesi kannattaa hänen painonsa, ja hän kiipeää Muumimamman ompelukoriin ja ajelehtii Nuuskamuikkusen luo. Nuuskamuikkunen ei kuitenkaan tunnista Myytä, sillä hän on tavannut tämän viime vuonna, ja Myy on kasvanut siitä kovasti.
Myy ryhtyy seuraamaan Nuuskamuikkusta, joka aikoo kostaa puistonvartijalle. Puistonvartija on pystyttänyt puistoon paljon kielletty-kylttejä, mitä Nuuskamuikkunen vihaa. Hän kylvää puiston täyteen hattivattien siemeniä, ja pian koko puisto on täynnä hattivatteja. Hän repii alas kaikki kielletty-kyltit sillä aikaa, kun puistonvartija juoksee kauhuissaan.
Samoihin aikoihin Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat löytäneet surullisen Vilijaanan, joka aina kutsuu setänsä ja tämän vaimon juhannusjuhliin ja nämä jättävät tulematta. Sen sijaan Muumipeikko ja Niiskuneiti tulevat hänen vieraikseen. He käyttävät suureen juhannuskokkoon revittyjä kieltotauluja. Koska poliisi kuitenkin luulee heidän myös repineen kieltotaulut alas, heidät pidätetään.
Kaiken tämän ajan Muumipappa on kirjoittanut näytelmää, jossa esiintyvät kaikki sillä aikaa laivassa olleet henkilöt. He toivovat Muumipeikon, Niiskuneidin ja Pikku Myyn löytävän sen avulla kotiin. Nuuskamuikkunen lähtee lapsilauman kanssa teatteriin, samoin poliisi, joka käskee pelokkaan serkkunsa vahtimaan vankeja. Muumipeikko, Niiskuneiti ja Vilijaana pääsevät pakoon ja suuntaavat kohti teatteria poliisin serkun kanssa. Teatterissa kaikki selviää, kun Pikku Myy luulee jalopeuran uhkaavan sisartaan, vaikka se on vain näytelmää, ja puree sitä hännästä. Selviää, että Emman miesvainaa oli Vilijaanan setä, ja Vilijaana jää teatteriin yhdessä Homssun, Miskan ja lapsilauman kanssa. Poliisin serkku kirjoittaa Nuuskamuikkusen sijaan sata kertaa "kielletty" ja kylttien repiminen on sovitettu. He palaavat Muumilaaksoon, missä vesi on laskenut, ja kaikki on taas normaalia.
E.K.
