Huippujuttu


Kirjat

Muumi-kirjat

Monelle ovat tuttuja nimi Tove Jansson ja muumit televisiosarjasta. Mutta harva lienee lukenut muumien alkuperäisiä kirjoja. Muumi-kirjat ovat paljon filosofisempia kuin tv-sarja, niitä ei ehkä kannata lukea aivan pikkulapsille. Olen tähän asti lukenut niistä neljä: Taikatalvi, Muumipappa ja meri, Muumipapan urotyöt sekä Vaarallinen juhannus.

Taikatalvi

Taikatalvessa Muumipeikko herää keskellä talvea unestaan. Aivan yksin isossa talossa hereillä oleva Muumipeikko lähtee ulos ja tapaa talvisin uimahuoneessa asuvan Tuutikin ja Pikku Myyn, joka myös on herännyt. Myöhemmin hän tapaa myös reippailija-Hemulin, susia kaipaavan Surku-koiran, muumien esi-isän ja monta pikkuotusta.

Talven aikana ehtii tapahtua paljon. Keskitalven kokon sytytettyään he tapaavat Mörön, joka istuu kokon päälle sammuttaen sen. Mörkö etsiikin kynttilöitä ja lyhtyjä läpi kirjan. Tuutikki tekee yhdessä vaiheessa lumihevosen Jäärouvalle. Hän myös varoittaa kaikkia katsomasta Jäärouvaa silmiin, sillä hänen katseensa jäädyttää. Pikku Myyn herättänyt Kaunishäntäinen orava kuitenkin hajamielisyydessään unohtaa tämän ohjeen, ja pian he joutuvat viettämään oravan hautajaisia. Sitten he kohtaavat reippailija-Hemulin, josta muodostuu todellinen riesa. Hänestä päästään eroon, kun hän pelastaa Surku-koiran susien kynsistä soittamalla torveaan. Sen jälkeen Surku lähtee seuraamaan häntä.

Pian tämän jälkeen koittaa kevät Muumilaaksoon, ja kaikki on taas niin kuin pitääkin.

Muumipapan urotyöt

Muumipapan urotöissä muumipappa muistelee nuoruuttaan. Muistelmat alkavat siitä, kun Muumipappa tuodaan pienenä orpokotiin. Hän ei arvatenkaan pidä siellä olostaan ja karkaa. Hän asettuu asumaan metsään ja rakentaa sinne talon, joka muistuttaa paljon muumitaloa.

Pian hän tapaa ensimmäisen ystävänsä Fredriksonin, joka rakentaa laivaa. He yhdistävät Muumipapan talon ja laivan. Hän tapaa myös Fredriksonin veljenpojan Hosulin (Nipsun isän), jonka vanhemmat ovat kadoneet suursiivouksessa ja Juksun (Nuuskamuikkusen isän), joka on syntymälaiska ja tekee vain asioita, jotka ovat kiellettyjä. Hosulin maalattua laivan ja asuntonsa, joka on amerikkalainen kahvipurkki, on Merenhuiskeen aika lähteä vesille.

Drontti Edvardin avulla he pääsevät merelle ja Muumipapan nuoruuden seikkailujen on aika alkaa. Hänen onnistuu pelastaa Hemulin-täti Mörön kynsistä, ja hän katuu sitä heti. Onneksi hän pääsee tädistä eroon, kun Tahmatassut hyökkäävät tämän kimppuun ja vievät tämän

merelle. Myöhemmin he löytävät laivasta pienen Tahmatassun, joka jatkaa matkaa heidän kanssaan.

Heidän matkallaan ehtii tapahtua paljon: he joutuvat mm. myrskyyn. Lopulta he kuitenkin päätyvät Yksinvaltiaan saarelle, jossa Mymmelin tytär (joka aika varmasti on sama henkilö kuin tv-sarjan Mymmeli) johdattaa heidät Yksinvaltiaan 100-vuotisjuhlaan, jossa he tapaavat Yksinvaltiaan ja Mymmelin, johon Juksu mieltyy. Kohta he päättävät perustaa siirtokunnan, johon kuuluu laivan miehistö ja Mymmelin tytär. Heidän asetuttuaan saareen elämä rauhoittuu joksikin aikaa, mitä nyt Muumipapan asunnossa oleva kummitus välillä yrittää pelotella. Kuitenkin kohta Fredrikson paljastaa rakentaneensa laivaan myös mahdollisuuden lentää ja sukeltaa. Pian he ovat jälleen Yksinvaltiaan valtakunnassa amfibin paljastusseremoniassa. Sukellettuaan mereen Mymmelin ja tämän perheen kanssa he kohtaavat kammottavan merenkoiran, josta kuitenkin selviydytään drontti Edvardin ansiosta.

Viimeisessä luvussa kerrotaan Hosulin häistä Sosulin kanssa ja kerrotaan, kuinka Muumipappa tapaa Muumimamman. Kirjan epilogissa kerrotaan vielä, miten vanhat ystävykset tapaavat jälleen.

Muumipappa ja meri

Muumipappa ja meri kertoo tarinan siitä, kun Muumipappa on kyllästynyt siihen, että hän ei voi tehdä mitään suojellakseen perhettään vaaroilta, sillä ei ole mitään vaaroja. Silloin Muumimamma päättää, että he lähtevät pieneen saareen kartalla, jota Pikku Myy pitää vain kärpäsenlikana.

Saareen saavuttuaan he tapaavat tylyn kalastajan, josta tulee heidän naapurinsa. He lähtevät kohti vanhaa majakkaa, josta pitäisi tulla heidän uusi kotinsa, jos vain avain löytyisi. Avain löydetään, ja he asettuvat taloksi. Muumimammaa vaivaa koti-ikävä, ja hän yrittää lievittää sitä tekemällä uuden puutarhan majakan lähelle.

Muumipeikko löytää majakan ullakolta vanhan kalenterin, jossa on kuva merihevosista. Pian hän löytää myös hopeisen merihevosen kengän ja ei voi enää ajatella mitään muuta kuin kauniita merihevosia. Hän käy joka ilta rannassa lyhdyn kanssa toivoen, että merihevoset tulisivat, niin kuin tulivat yhtenä iltana.

Vaikka merihevoset eivät tulekaan joka ilta, niin säännöllinen vieras sen sijaan on Mörkö, joka on seurannut heitä Muumilaaksosta valon eli lyhdyn perässä. Mörkö tulee joka yö tanssimaan valoon.

Sillä välin Muumipappa tylsistyy taas ja alkaa mm. selvittää saaressa olevan lammen salaisuutta ja kalastamaan uskomattoman paljon kaloja. Hän tekee kaikkea muuta, mutta ei korjaa majakan lamppua, sillä majakanvartijan yksinäisyydestäänseinille kirjoittamat runot kammottavat häntä.

Muumimamma ryhtyy piirtämään kukkasia ja Muumilaakson osia majakan seinille. Pikku Myy varjostaa kalastajaa.


Huippujuttu


Muumipeikko on löytänyt saaren metsästä upean aukion, joka voisi olla hänen ikiomansa, ellei paikassa asustaisi ennestään muurahaisia. Pikku Myy lupautuu karkottamaan ne ja Muumipeikon kiellosta huolimatta vain hukuttaa ne paloöljyyn.

Eräänä iltana merihevonen tulee jälleen, ja Muumipeikko lupaa palauttaa sille sen kengän. Saatuaan kenkänsä Merihevonen lähtee. Muumimamma on sillä välin oppinut siirtymään seinään ja sitä kautta Muumilaaksoon.

Pian tulee hirveä myrsky, joka hajottaa kalastajan kodin. He pelastavat kalastajan ja saavat selville, että hänen syntymäpäivänsä on pian, ja päättävät järjestää tälle syntymäpäiväjuhlat. Muumipeikko näkee eräässä lahdessa kaksi aivan samannäköistä merihevosta, joista toinen on hänen merihevosensa. Hän ei kuitenkaan tiedä, kumpi, mikä saa hänet pettyneeksi.

Kaiken tämän lisäksi paloöljy loppuu, mikä tarkoittaa sitä, että Mörkö ei voi tanssia valolle, vaikka Muumipeikko on sen luvannut. Hän lähtee kuitenkin rantaan ja huomaa ihmeekseen, että Mörkö on iloinen vain siitä, että hän on tullut. Kalastajan syntymäpäiväjuhlissa selviää, että kalastaja onkin majakanvartija, ja he lähtevät takaisin Muumilaaksoon.

Vaarallinen juhannus

Vaarallisessa juhannuksessa Muumilaakso joutuu vedenpaisumuksen valtaan ja he joutuvat pakenemaan sitä omituiseen taloon, josta puuttuu yksi seinä. Muumiperheen ja Pikku Myyn lisäksi mukana on myös Mymmelin tytär, Niiskuneiti, Miska ja Homssu.

Talo, johon he muuttavat, on omituinen: taulut ovat seinän kokoisia, omenat on tehty puusta, siellä saattaa asua kammottava Rekvisiitta ja eräästä nurkasta kuuluu naurua ja tuhahtelua. Lisäksi salonki voidaan saada pyörimään. Kohta he tapaavat teatterirotta Emman, joka oli se nurkassa tuhahteleva ääni ja joka inhoaa muumiperheen tietämättömyyttä teatterista, sillä sehän tämä erikoinen rakennus on.

Juhannusaattona Muumipeikko ja Niiskuneiti menevät nukkumaan puuhun, johon teatteri on kiinnitetty. Teatteri kuitenkin irtoaa ja aamulla he ovat yksin. He eivät

kuitenkaan hätäänny, vaan syövät Muumimamman mukaan antaman eväskorin ja ryhtyvät liikkumaan puusta puuhun kunnes he löytävät maata.

Sillä välin Pikku Myy on pudonnut teatterissa olevasta reiästä veteen. Hän olisi varmasti hukkunut, ellei olisi niin pieni, että vesi kannattaa hänen painonsa, ja hän kiipeää Muumimamman ompelukoriin ja ajelehtii Nuuskamuikkusen luo. Nuuskamuikkunen ei kuitenkaan tunnista Myytä, sillä hän on tavannut tämän viime vuonna, ja Myy on kasvanut siitä kovasti.

Myy ryhtyy seuraamaan Nuuskamuikkusta, joka aikoo kostaa puistonvartijalle. Puistonvartija on pystyttänyt puistoon paljon kielletty-kylttejä, mitä Nuuskamuikkunen vihaa. Hän kylvää puiston täyteen hattivattien siemeniä, ja pian koko puisto on täynnä hattivatteja. Hän repii alas kaikki kielletty-kyltit sillä aikaa, kun puistonvartija juoksee kauhuissaan.

Samoihin aikoihin Muumipeikko ja Niiskuneiti ovat löytäneet surullisen Vilijaanan, joka aina kutsuu setänsä ja tämän vaimon juhannusjuhliin ja nämä jättävät tulematta. Sen sijaan Muumipeikko ja Niiskuneiti tulevat hänen vieraikseen. He käyttävät suureen juhannuskokkoon revittyjä kieltotauluja. Koska poliisi kuitenkin luulee heidän myös repineen kieltotaulut alas, heidät pidätetään.

Kaiken tämän ajan Muumipappa on kirjoittanut näytelmää, jossa esiintyvät kaikki sillä aikaa laivassa olleet henkilöt. He toivovat Muumipeikon, Niiskuneidin ja Pikku Myyn löytävän sen avulla kotiin. Nuuskamuikkunen lähtee lapsilauman kanssa teatteriin, samoin poliisi, joka käskee pelokkaan serkkunsa vahtimaan vankeja. Muumipeikko, Niiskuneiti ja Vilijaana pääsevät pakoon ja suuntaavat kohti teatteria poliisin serkun kanssa. Teatterissa kaikki selviää, kun Pikku Myy luulee jalopeuran uhkaavan sisartaan, vaikka se on vain näytelmää, ja puree sitä hännästä. Selviää, että Emman miesvainaa oli Vilijaanan setä, ja Vilijaana jää teatteriin yhdessä Homssun, Miskan ja lapsilauman kanssa. Poliisin serkku kirjoittaa Nuuskamuikkusen sijaan sata kertaa "kielletty" ja kylttien repiminen on sovitettu. He palaavat Muumilaaksoon, missä vesi on laskenut, ja kaikki on taas normaalia.

E.K.


Huippujuttu


Tuija Lehtinen

Tuija Lehtinen on suosittu suomalainen nuortenkirjailija, jonka nimen kuulemiselta tuskin monikaan on voinut välttyä. Lehtinen on tunnettu lennokkaasta ja elämänmakuisesta kirjoitustyylistään, joka puree varsinkin nuoriin lukijoihin. Lehtinen saa kirjoissaan tavallisen arjenkin vaikuttamaan kiinnostavalta, vaikka totta kai kirjoissa myös tapahtuu paljon.

Hän on kirjoittanut monia kymmeniä kirjoja ja myös muutaman kirjasarjan nuorille. Hänen tunnetuimpia kirjasarjojaan ovat luultavasti Sara-, Laura- ja Mirkka-sarjat. Tuija Lehtisen ensimmäinen kirja Enkelinkuvia hiekassa julkaistiin jo vuonna 1986. Sen jälkeen hän on julkaissut tiuhaan tahtiin nuortenkirjoja, ja vuoteen 2008 mennessä niitä on julkaistu jo noin 50 kappaletta.

Lehtinen on itse sanonut kirjoittavansa, koska haluaa kertoa lukijoille hyvän, mukaansatempaavan tarinan. Siinä hän on onnistunut varmasti todella useita kertoja. Hän kirjoittaa silloin, kun on yksin kotona. Joskus kirjoittaminen takkuilee, mutta "mielekästä se aina on".

Lehtinen on sanonut, että jollei hän olisi kirjailija, hän olisi luultavasti valtakunnan ensimmäinen pötypuhuja, sillä hänellä kertominen on verissä ja jotenkin se on pakko ilmaista.

Laura, ystäväni

Laura-sarja on yksi Tuija Lehtisen ensimmäisistä kunnon kirjasarjoista. Laura, ystäväni on kirjasarjan kymmenestä ilmestyneestä teoksesta neljäs. Itse olen lukenut kaikki Laura-kirjat, ja minusta Laura, ystäväni on yksi parhaista.

Kirjassa 14-vuotiaan Lauran ystävyys pitkäaikaiseen bestikseensä Jennaan rakoilee, kun Jenna yhtäkkiä päättää laittaa välit poikki ja siirtyä kadulla maleksivaan jengiin ainoastaan voittaakseen ihastuksensa Tauskin huomion. Hän kohtelee Lauraa kuin ilmaa, pukeutuu mustiin ja meikkaa räikeästi.

Laura on ymmällään ja surullinen, mutta turvautuu tanssiharjoituksiin ja muihin ystäviinsä, kuten tanssipartneri Nikoon ja koulukaveriinsa Mariin.

Lopulta Laura alkaa hyväksyä välirikon, mutta asiat mutkistuvat entisestään. Myös samassa tanssiryhmässä oleva Tytti on maanvaiva, kun hän räpsyripsillään ja kultakutreillaan yrittää varastaa Nikon omaksi tanssiparikseen keinolla millä hyvänsä.

Pidän kirjasta, sillä se on mielestäni herkempi kuin muut Laura-kirjat ja käsittelee vakavampia aiheita. Toisaalta pidän myös Tuija Lehtisen elämänmakuisesta kirjoitustyylistä.

Joskus tuntuu oudolta, kun vakavammatkin asiat ohitetaan nopeasti ja olkia kohauttamalla, eikä niitä jäädä käsittelemään kunnolla. Esimerkiksi Lauran lopullinen ero viimekesäisestä poikaystävästään on tätä sarjaa.

Koko kirjasarjassa taas harmittaa joskus sen epätodellisuus: Eikö Lauralla tosiaan ole sen suurempia murheita kuin jatkuvat sydänsurut? Eikö ikinä tapahdu mitään sen vakavampaa, vaikka koko sarja kertoo monesta vuodesta?

Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin hyvä, ja voisin lukea sen vaikka uudestaankin.

Laura

Punkkarityttö Sara koukuttaa lukijat hetkessä tempuillaan

Temperamenttinen Sara Niinistö valloittaa lukijat jo muutaman sivun jälkeen. Tuija Lehtisen räväkkä romaani sara@crazymail.com kertoo punkkarityttö Sarasta, joka on kokenut monenlaista elämässään, niin jengitappeluita kuin vanhempien avioerojakin.

Alussa Sara muuttaa pääkaupungista pienelle paikkakunnalle kalkkiutuneen Jyrki-enonsa luo tämän taloon. Tarkoitus on käydä kymppiluokka, että jatkosuunnitelmat selviytyisivät.

Samassa kaupungissa asustelee myös muita äidin puolen sukulaisia: eno numero kaksi, Kyösti, ja hänen aina niin ihastuttava petolintumainen vaimonsa Oilimaija, joka pyörii useaan otteeseen kaitsemassa Saraa Jyrki-enon talossa. Saralla on myös kolme ihastuttavaa serkkua, jotka toheloivat useaan otteeseen. Tietysti vanhainkodista löytyy myös mummo, ainoa sukulainen, josta Sara löytää omia piirteitään.

Vanhemmat jäävät Helsinkiin Saran entisten punkkarijengiläisten ulottuville, jotka yrittävät maksaa kalavelkojaan Saran perheelle. Päähenkilö tutustuu kymppiluokalla moniin eriskummallisiin ihmisiin. Ainoastaan koulun kummajainen Mona Lisa yrittää hieroa tuttavuutta Saran urhean pelastustyön jälkeen.

Tietokone vetää Saran puoleensa ja niin hän löytää itsensä tietokoneen äärestä Mona Lisa oppaanaan. Sara kirjoittaa hakusanaksi punk ja selailee pitkään punk-sivustoja. Vasta osoite punkforever.mark@crazymail.com kiinnittää Saran huomion ja niin syntyy tuttavuus uuteen kiinnostavaan ihmiseen, jollaista ei käpykylästä löydy.

Kirja on pakko lukea loppuun asti yhdellä istumalla. Se on koukuttava ja mieleenpainuva teos ja kuuluu Lehtisen parhaimpiin. Jatko-osat Saran temppuiluille ovat Nottingham kesällä kello kuusi sekä Sara ja levottomat jalat.

E.H.


Huippujuttu


Marja-Leena Tiainen, Alex ja pelon aika

Marja-Leena Tiaisen kirja Alex ja pelon aika kertoo 14-vuotiaasta Alexander Sylvanovista, jonka isä joutuu vankilaan poliittisten syiden takia. Alexin isoveli Zazakin karkaa. Vuokra-emäntä Lidia huolehtii ensin Alexista, mutta sitten rahat eivät enää riitä Alexin huolehtimiseen. Lidia vie Alexin huonoon lastenkotiin, "Hotelli Hiltoniin".

Alex ei viihdy lastenkodissa, joten hän karkaa ja päätyy kadulle asumaan kauaksi aikaa. Alex tutustuu Sofia-nimiseen tyttöön ja ihastuu häneen. Sofia haaveilee muuttavansa Saksaan Linda-siskonsa luo. Alex tapaa myös muita kadulla asuvia nuoria, joihin hän ystävystyy. Lopulta Alex päättää lähteä Ruotsiin setänsä luo, jos saisi ison määrän rahaa kokoon. Alex miettii jo ryhtyvänsä alamaailman johtajan Booriksen hommiin, mutta rahat järjestyvätkin yllättävältä taholta.

Lopulta Alex lähtee jännittävälle matkalle, mutta mihin hän oikein päätyykään.

Emma

Peukaloisen retket villihanhien seurassa

Peukaloisen retket on kirjoittanut ruotsalainen Selma Lagerlöf. Tarina sijoittuu 1900-luvun alkuun. Kirja kertoo pojasta nimeltä Nils Holgersson. Nils on ilkeä poika, joka pitää erityisesti eläinten kiusaamisesta, syömisestä ja nukkumisesta.

Kirja alkaa siitä, kun Nilsin vanhemmat lähtevät kirkkoon ja jättävät pojan kotiin lukemaan kirjaa. Nils ei kuitenkaan haluaisi lukea. Silloin kirstusta ilmestyy kotihaltija. Nils pyydystää kotihaltijan haaviin ja alkaa kiusata sitä. Kotihaltija suuttuu ja muuttaa hänet peukaloiseksi. Nils huomaa osaavansa puhua eläinten kieltä. Ulkona eläimet käyttäytyvät poikaa kohtaan samalla tavalla kuin hän on käyttäytynyt niitä kohtaan.

Nils kuitenkin lähtee villihanhien mukana pohjoiseen Martti-hanhen selässä. He kohtaavat matkalla mm. Smirre-ketun, joka jahtaa peukaloista ja villihanhia pohjoiseen saakka ja sieltä takaisin etelään. Matkalla he kohtaavat erilaisia vaaroja. He saavat matkalla myös monia uusia ystäviä. Nils rupeaa pitämään eläimistä matkan aikana. Kun he palaavat etelää kohti, Nils saa kuulla, että jos hän palaa kotiin, hänen täytyy tuoda Martti kunnossa takaisin teurastettavaksi. Nils ei kuitenkaan halua, että Martti kuolee.

Kun Nils ja Martti palaavat kotiin, kotihaltija muuttaa Nilsin takaisin ihmiseksi. Nils ei sen jälkeen ymmärrä enää eläinten kieltä, mutta hän kunnioittaa eläimiä enemmän.

Johanna

Päivi Lukkarila, Koitetaan kestää Nanna

Nannan elämään astuu sekä hevonen että poika

Koitetaan kestää Nanna on Päivi Lukkarilan esikoisteos. Se on rankkojakin aiheita sivuava kirja Nannasta, joka muuttaa maalle kauas entisestä kotikaupungistaan Tampereelta. Muutto tuntuu entistä rankemmalta, kun Nannan paras ystävä Tiina jää Tampereelle. Yhteydenpito jatkuu kuitenkin, ja kirja koostuukin Nannan kirjoittamista kirjeistä ja sähköposteista Tiinalle ensimmäisen kevään ajalta uudella paikkakunnalla.

14-vuotiaan Nannan iloinen ja positiivisesti asennoitunut luonne koituu koville, kun elämä uudessa ympäristössä pyörähtää käyntiin. Veljen, äidin ja äidin naisystävän mukana Nanna muuttaa maalle heidän ostamaansa vanhaan mökkiin. Nannan maalaiselämä saa uudenlaisia käänteitä heidän uusista kaikenkarvaisista tallin asukeistaan, koulun pissis-Kiian metkuista, luokan poikien viisasteluista ja valloittavan Juhon tempauksista kahden tytön välillä.

Kirjassa loppuratkaisu on ennalta arvattava ja juoni tavallinen. Juonessa hipaistaan monenlaisia asioita, kuten uskontoa, äidin poikkeavuutta ja isän alkoholismia. Kerronta tempaa lukijan mukaansa ja hahmojen elämää on helppo seurata kirjan loppusivuille saakka.

E.H.