LEINMÄKI

Leinmäen kylästä tunnetaan kaksi kivikauden asuinpaikkaa, jäkärlänkeraaminen (4200-3600 eKr.) Oromaannokka ja Kiukaisten kulttuuriin (2400-1300 eKr.) kuuluva Siltamäki Kirkkokosken kupeella. Leinmäen metsäseutu oli meren rantaa, kun Laitilan vanhin asuinpaikka oli käytössä. Kylän alueelta on saatu irtolöytöinä myös kauniita vasarakirveitä. Leinmäen alueella on asuttu kivikauden eri jaksoilla. Oronmaan lähtökohtana on sana orko, joka Sakari Hinnerin mukaan tarkoittaa laaja-alaista korpinotkoa, joka on raivattu niityksi ja myöhemmin pelloksi.

Kivikauden jälkeen asutus ei jatkunut Leinmäellä, vaan nykyinen kylä syntyi keskiajalla, emäkylänä Laitila tai Kaukola. Rautakauden eränkävijöistä on muistona Esa Saaren mainitsema tuluskivi. Ensimmäinen maininta kylästä on vuodelta 1454, tarkalleen nykyisessä muodossa Leinmäki. Myöhemmin esiintyy mm. muotoja Leynemäki (1540) ja Leinämäki (1556). Murteessa kylä on Leimäki, jota myös historiankirjoittaja Olavi Koivisto käyttää. Sanan merkitystä on etsitty leilistä ja ”kleinistä”. Arvo Meri puhuu ”surumäestä” tai erisnimestä. Virossa on Leinamägi, joka viittaa laitumeen.

Veroa maksavia Leinmäellä oli vuonna 1540 kahdeksan. Vanhoja sukutiloja kylässä ovat Uotila (1628), Lavila (1655) ja Kerttula (1697).