KOVERO

Arvo Meren mukaan Suomen lukuisat Kovero-nimet liittyvät paikkoihin, joiden ominaisuutena on käyryys tai koukkuisuus tai jotka sijaitsevat tällaisten paikkojen läheisyydessä. Laitilan Kovero sijaitsee viljelylaakson ympäröimällä mäellä, jota kiertää jyrkkäpolvinen luonnonoja. Laitilan murteessa kylän nimi on Kovera. Ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1540 on muodossa Koffwera, mutta myös o-loppuinen muoto koffuero esiintyy samoihin aikoihin (1549). Kylässä oli tuolloin neljä taloa; niistä Heikkilän talo on edelleen saman suvun hallussa. Asutuksen emäkylänä Hannu Salvi pitää Kodjalaa.

Kalevanpoikatarinat ovat olleet tuttuja Koverossa. Vanhan Turun tien varrella, Kalevanpojanmäellä, kerrotaan olleen Kalevanpojan sängyn. Se oli iso lattea kivi, jolla jättiläinen oli maannut jalat maantien yli koukistettuna. Toisen tarinamuunnoksen mukaan makaavan Kalevanpojan pää oli Haukassa ja jalat Kusnissa. Kustaa Killinen on vuonna 1885 merkinnyt muistiin tiedon samalla seudulla olevasta Kalevankivestä, johon oli Kalevan syleilystä jäänyt kumpaankin syrjään kämmenten ja keskelle navan sijat. Lisäksi on tieto Kalevanpojan kehdosta. A. M. Tallgren kertoo myös samalla kallioisella mäellä olleesta 20 metrin pituisesta ja kolmen metrin levyisestä kivilatomuksesta, jonka molemmissa päissä oli iso kivi. Tallgrenin mukaan mäki oli kylästä pari kilometriä Turkuun päin (vanhan) tien vasemmalla puolella.